ex-poliisiylijohtaja Mikko Paateron kirjassaan esittämät varoitukset turvapaikanhakijoiden radikalisoitumisesta saivat mediassa täystyrmäyksen. Lehtien mukaan Paatero on ”menettänyt otteensa todellisuudesta” ja ”kiihottaa väkivaltaan”

Kainuun Sanomat arvelee, että Mikko Paateron uhkaskenaarioissa on kyse kirjan markkinoinnista.

Hufvudstadsbladetin mukaan turvallisuusviranomaiset ovat huolissaan Paateron tavasta pelotella kansaa. Lehti kyseenalaistaa entisen poliisiylijohtajan motiivit ja toteaa:

”Tiedämme, että on olemassa ihmisiä, joita voidaan kiihottaa jopa väkivaltaan sen kaltaisilla löysillä väitteillä, joita Paatero nyt esittää. Se voi johtaa suuriin tragedioihin.”

”Paatero ei ole ainakaan toistaiseksi esittänyt mitään konkreettista väitteidensä tueksi, Hämeen Sanomat kirjoittaa. Lehden mukaan kansalaisilla on vahva luottamus poliisiin, ja eikä sitä kannattaisi murentaa.”

Keskisuomalainen toteaa Helsingin Sanomien mukaan kansliapäällikkö Päivi Nergin hoitaneen pakolaiskriisiä niin linjakkaasti, että hänen puheensa ovat uskottavampia kuin entisen poliisiylijohtajan.

”Paatero jäi eläkkeelle vuosi sitten. On hämmentävää, että entinen poliisiylijohtaja olisi menettänyt otteensa todellisuudesta näin nopeasti. Nyt Paatero ja virallinen taho puhuvat samasta asiasta eri tavalla. jompikumpi puhuu vastoin totuutta.”

Toimituksen kommentti:

Paatero varoittelee kirjassaan erilaisilla sisäisen turvallisuuden uhkakuvilla, mutta ainoastaan turvapaikanhakijoiden mahdolliseen järjestäytymiseen liittyvä uhkakuva nousi otsikoihin. Paateroon kohdistunut mediaraivo vaikuttaa täysin ylimitoitetulta.

Vaikka hänen spekulaationsa uhkakuvilla ei ehkä perustu konkreettisesti osoitettavissa oleviin todisteisiin, on Paateron sanoilla kuitenkin hänen entisen asemansa vuoksi painoarvoa. Hänen uhkakuva-arviotaan voidaan pitää asiantuntijan mielipiteenä, joka saattaa perustua myös työssä kautta saatuun ei-julkiseen tietoon.

Koko kohun ydin on kuitenkin siinä, että varoittelun kohteena ovat turvapaikanhakijat, joiden esiin tuominen negatiivisessa valossa nostattaa aina median valtaparissa ärtymystä.

Jos varoittelun kohteena olisi ollut vaikkapa valtamedian lemmikkivihollinen, ”äärioikeisto”, olisimme lehtien palstoilta saaneet lukea vain myötämielistä hymistelyä. Todisteiden perään ei olisi kysellyt kukaan.